sunnuntai 23. elokuuta 2015

Jace ja mekko

Viime sunnuntaina ripiltä päästyäni päätin hyödyntää sitä aikalailla ainoaa kertaa vuodessa kun mekkoa pidin, ja kävin ulkona ottamassa pari massakuvaa. Hevosena toimi pitkän pähkäilyn jälkeen Jace sillä se mätsäsi kivasti mekon väriin! 





Ensin meni hienosti....

.... ja sitten se sekos!

perjantai 21. elokuuta 2015

Seepra ja kaljupää

Olen viime aikoina saanut ideoita vaikka minkämoisiin otuksiin. Tuoreimmat outoudet ovat seepra ZEA True Hippo "Taneli" ja englannintäysiverinen ZEA Positively Platnum xx "Phantom". Viimeksi mainittu on tosiaan otsikon kaljupää. Miksi kalju? Phantom on painottunut pooloon ja perinteisesti poolohevosten harjat ajellaan lyhyiksi, etteivät ne takertuisi mailoihin. Hevosta koristaa myös tallin "logolla" ja numero 1 varustettu polttomerkki. Siitä tulikin mieleeni, että jotkut saattoivat ihmetellä kasvattajaliitteen muuttumista. Tallin nimi vaihtua Metsämansikasta kht Zealotiksi!










Phantom pääs heti ruusukemalliksi. Ruusukkeet tulee omiin kisoihini syksyllä. Lajista en vielä tiedä, mutta olin ajatellut kenttä- tai matkaratsastusta. Noo siitä lisää myöhemmin.




Viimeisenä esittelen vielä tilarina tehdyn peruspollen, joka tulee sunnuntaina Zeator cuppiin myyntiin. Ajattelin kuitenkin lisätä sille vielä jonkun merkin ja ehkä tummennokset silmien ympärille ennen myymistä, saisi ponukki vähän persoonallisuutta.




torstai 20. elokuuta 2015

Jace Berliinissä

Lähdettiin heinäkuun lopulla muutamaksi päiväksi Saksaan. Mukaan lähti luonnollisesti myös hevonen, tällä kertaa Jace. Kaupungissa kun olimme, ei ratsastettua tullut paljoa. Yhtenä iltana lähdimme kävelylle puistoon, muina päivinä ori sai jäädä hotelliin lepäilemään. Rahaa tuli kyllä tuhlattua yhdessä ihanasssa askartelukaupassa turhankin paljon! 




 Laukkapätkä ja hevospatsas





Dinosaurusmuseosta vai mikä nyt olikaan, löytyi myös kaksi hevosta. Isompi yksilö antoi mulle kasoittain inspiraatiota!










Lievästi epäonnistunut kuva *naamapalmu*
Oikein mukava reissu oli. Moni ihminen oli hieman järkyttynyt Jacesta, eräs lapsilauma repesi täysin ratsastaessani ohi :D Ilmeisesti keppihevoset eivät ole ihan tavallinen näky Berliinin kaduilla,
Toivottavasti piditte postauksesta vaikka tekstiosuus jäikin lyhyehköksi ja tönköksi. Yritän vähän vauhdittaa postaustahtia jatkossa. Nähdään ensi postauksessa!

tiistai 4. elokuuta 2015

Onko vielä villihevosia?

Hei taas pitkästä aikaa! Mulla on ollu vaikka mitä kesälomalla ja se näkyy postaustahdissa. Oltiin tässä pari viikkoa takaperin lapissa meidän kesäpaikalla. Siellä vietettiin miltei kaksi viikkoa. Hevosia oli mukana Hewy, Sky(jonka sain yp Eveltä), Max, Jace ja Della. 
Lähdimme aikaisin juhannusaamuna mummolastamme kohti Oulua, missä vietimme yön. Katseltiin kokkoa ja käytiin Hewyn kanssa rannalla. Poni näytti viihtyvän vedessä oikein hyvin pienen suostuttelun jälkeen. 


Seuraavana päivänä lähdettiinkin jo kohti kesäpaikkaa. Pystytin heti pihalle estetolpat ja hypin Maxilla hetken. Kauaa en ehtinyt ratsastaa kun poni huomasi pusikossa jotain. Mentiin lähemmäs ja siellähän oli oikea villihevonen! Laumasta eksynyt nuori ori. Kävin äkkiä sisällä hakemassa lasson toivoen, että palattuani hevonen olisi vielä siellä.

Onnekseni hevonen ei ollut huomannut minua, joten hiivin sen taakse pusikosta ja lassosin. Lassoaminen ei sujunut niin hyvin kun olin luullut, mutta hetken tappelemisen päätteeksi ori oli lasson päässä. Taluttaminenkaan ei sujunut ihan helposti, se potki, lähti täyttä laukkaa pakoon ja kiljui. Tappelimme siinä kunnes kummatkin osapuolet väsyivät ja ori luovutti. Vein sen tarhailemaan itsekseen, mutta pian se teki jo tuttavuutta vieressä tarhailevan Hewyn kanssa. Ja niinhän siinä kävi että hevoset ystävystyivät. Hewystä oli myös suurta apua orin myöhemmässä koulutuksessa.



Päivät kuluivat ja teimme kaikenlaista. Jace ja Hewy kävivät Ruotsissa, shoppailin vaikka mitä ihanaa, harjoittelin pooloa ja tietysti villihevosen koulutus edistyi. Ori sai nimekseen Wild Wind, tutummin Waldi. Kaikki sen kanssa vaati useita toistoja, mutta loppujen lopuksi Waldi oppi nopeasti. Kun se oli ollut meillä muutaman päivän, oli aika siistiä sen takkutukkaa hieman. Selvitin takut ja leikkasin harjan tasaiseksi ratsuharjaksi. Lisäksi kiinnitin siihen muutaman sulan muistuttamaan hepan villistä alkuperästä.




Tukka ennen
Ja jälkeen!

Vaikkei sitä kuvan valoisuudesta ehkä uskoisi, tää oli keskiyön ratsastus Dellalla yöpuvussa!
Noin viikon päästä koulutus oli tullut siihen vaiheeseen että saatoin nousta selkään. Waldi ei pitänyt ajatuksesta yhtä paljon kuin minä ja tulinkin vauhdilla alas yhteensä seitsemän kertaa ennen kuin sain sen rauhoittumaan. Ori ei pitänyt kuolaimista kovinkaan paljon, joten tein sille kuolaimettomat hackamoret. Huomasin myös pian että se toimi paljon paremmin löysällä ohjastuntumalla, kaikista parhaiten ilman varusteita. (tällöin tosin vauhti kiihtyi vähän liikaa) Muutaman päivän päästä Waldi olikin jo oikein mukava ratsastaa, jollei vahvaa pakoreaktiota aina ääniä kuullessa lasketa. Kyllähän siitä yhä huomaa villin taustan, mutta on se jo aivan eri hevonen kuin sen löytäessäni.